Jos vaeltaa pimeydessä ja harmaan eri sävyissä puolet elämästään, ei voi olla vastaanottavainen. Pukeudun rohkeimmillani ruskeaan – no lenkillä oranssiin takkiin. Rakennuskanta noudattelee villeimmillään samaa tasoa – no se ei tietenkään lenkkeile.
Eli ruostunut pinta olkoon osoitus rohkeasta värien käytöstä.
Musiikki hiljaiselle, jotain melankolista kiitos. Maahanmuuttajat ja homot poies. Ovat liian värikästä sakkia, niitä sateenkaarilippuja heiluttavat. Hyräilevät ja jammaavat. Siihen me ei lähetä. Tulee vielä liian hauskaa. Ja siitä ei seuraa ikinä mitään hyvää. Onhan sulle sanottu se, itku pitkästä ilosta. Onni kätkentään ja tyhjännaurajat hus.
Se on semmonen juttu että maassa ollaan. Ja maan tavalla. Jalat sillälailla tukevasti. Mustissa lontsareissa. Nih.