PAKKOLEPO

Sormet ovat saaneet tuta siivouksen, pakkaamisen – ja remontoimisen. Kuivuneet sormenpäät halkeilevat ja kipuilevat. Lopullinen sorminiitti tuli ideasta työntää käsi summamutikassa toilettitarvikkeita täynnä olevaan laatikkoon. Partahöylä siellä nyt ainakin oli.

Yö meni suloisesti kaksi sormea hohtavan valkoisissa siteissä. Aamulla pistin uuniin tulet.

Loppusiivous meinasi käydä siis haasteelliseksi, kunnes keksin. Hanskat. Sellaiset suojahanskat, joita voisi käyttää siivotessa. Pakatessakin. Hanskoihin sujautin bebanthenia ja sormet saivat koko viisituntisen manikyyria. Kohta ollaan taas remontti-iskussa ja hanskat voi unohtaa. Joku rutiini täytyy tässäkin hommassa olla.

Tällä välin on keittiön lautalattia nähnyt päivänvalon. Myymälän puolikin on yhdestä nurkasta varmistettu. Lautaa löytyy. Jalkain alla asiat siis toivotulla alulla. Nyt odottelen kylällä asustavaa rakennusmiestä saapuvaksi. Hän saa antaa arvionsa kylpyhuoneen vedeneristyskuluista. Vaikka tuokin itseltä sujuisi, päätin hieman sormiani armahtaa (ja mennä toisaalle kaatamaan seinää).

Vaikka verentulo on tukahdutettu, hikeä ja kyyneleitä riittää. Tavarapaljous. Laatikkohelvetti on jo purettu ja nyt tavarat seilaavat huoneesta ja hyllystä toiseen. Kunhan loppuosaankin taloa saadaan lämmintä, niin jotenkin, jälleen, tämä kaikki turhuus katoaa kaappeihin seuraavaa muuttoa odottamaan.

Eipä mennä asioiden edelle.