MINÄ, SINÄ, HÄN, ME, TE, HE

Tapahtui näinä päivinä: huonosti piirretty sarjakuva. Alku vähän suttuinen. Ei yllättävää loppua. Mutta nyt taphtumat oli sijoitettu Eurooppaan (Suomen aikaa!). Siis OIKEAAN EUROOPPAAN. Pätkä oli melkein jo animaatiota, ellei peräti elokuvaa. Kun raina todettiinkin dokumentiksi, niin jo oli perkele. Meillä ette rupee. Kalkatkaa keskenänne vaan siellä aavikoilla.

Eläydyn. Eurooppalaiset, olkaa huoleti, olen osa teitä! Olette osa meitä. Seison teidän rinnallanne. No en konkreettisesti, mutta tiedättehän. Olen valmis astumaan eturintamaan, kun seuraavan sarjan hahmot rynnäköivät. No en konkreettisesti, mutta kyl te tiiätte. Oikeesti ehkä pelottaa ja väistelen sitä sanomalla: ette saa minua pelkäämään. Jos laittaa vähän enemmän valoja ei ehkä edes pelota, koska kaikki tapahtui lasin takana. Tyynynkin voi ottaa turvaksi. Pam, PAM, PAM. Huutoja, lasia hajoaa. Auto lähtee renkaat kirskuen. Kamera heiluu. KAMERA, huh, tuntuipa se todelliselta. Kyllä nykytekniikka on, on se. Ihan ku olis itse ollut mukana.

Minä olen Jokelan koulun oppilas ja Kauhujoen. Minä olen norjalainen työväenpuolueen nuorisojäsen. Minä olen ranskalainen pilapiirtäjä. Olen minä newyorkilainen toimistotyöntekijäkin. Kanalan siivoojanakin minut joku tuntee. Ai niin, pudotin kasvihioneen katolta lumet. Tekiskö se musta talkkarin?

Minusta vähän tuntuu että minä olen kaikki, mutta kuitenkin lopulta olen vain se yksi. Täytyypä yrittää muistaa muita katellessa kans. Vaikka kaikki oudot näyttää vähän samalta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: