HYMY PERSEESEEN

ymmärtääkseni tavattiin armeijassa nuorille miehille huutaa (=näitä äänekkäästi ja selkeästi ohjeistaa). Jollei tämä ole urbaani-, tahi skutsilegenda, niin oletan sen liittyneen tähän kuvitelmaan, jossa ollaan vihollista vastaanottamassa. Sotatilanteessa. Pitää näyttää vihaista naamaa, jotta on pelottavampi. En tiedä, siis mielikuvittelen, miksi varusmies ei saa hymyillä. Hymyily lisäksi osoittaa kepeää suhtautumista asiaan. Sekään ei käy. Siinähän otetaan asentoa vakavan asian äärellä. Ja toki niin. Mutta. Entä jos?

Asuinpaikkani naapurikunnassa on turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus. Pohjustamatta lienee selvää, että paikalla on vastustajansa. Hymyttömät, minä ajattelen. Paikallislehden yleisönosastoon kirjoitti huolestunut äiti, kuinka hänen 17-vuotiastaan oli kaupassa ahdisteltu. Kaksi vastaanottokeskuksessa asuvaa miestä (oletus!) olivat seuranneet tytärtä kaupassa. Toinen oli oikein katsonut silmiin. Tytär meni tästä niin paniikkiin ettei uskaltanut poistua kaupasta, vaan soitti isänsä hakemaan. Olisiko isille soitettu, jos miehet olisivat olleet kantasuomalaisia?
Jos tapahtuma oikeasti ahdisti tytärtä, eikä vain äitiä (“tyttö oli koko illan itkuinen”), herää kysymys, miksi tytär ahdistui niin kovin siitä että miehet katsoivat häntä. Sen verran muistan omasta nuoruudestani minäkin, että tuossa iässä olevia tyttöjä katsellaan. Tuossa iässä olevat tyttäret katselevat itsekin. Tuossa iässä olevat katselevat vastakkaista(kin) sukupuolta kiinnostuneina. Jos tyttären ahdistus johtui katsojan kansallisuudesta, herää kysymys, miksi? Millä järkevällä perusteella vanhemmat jakavat ennakkoperintönä luuloja ja pelkoja? Mistä vanhempien pelot johtuvat? Samojen vanhempien mielestä lienee ihan ok päästää samainen tyttö vuoden päästä paikalliseen odottamaan että joku kantapertsa ottaa kontaktin puolentoista promillen jälkeen, tahaton hymy naamallaan.
Kävin tuolla vastaanottokeskuksessa. Paikan ainoita hymynaamoja olivat nämä kotoaan pois joutuneet, paskassa elämäntilanteessa olevat ihmiset – niin paitsi yksi, joka lienee se kaupassa hymyillyt. Keskuksen miehet kun kuulema joutuivat puhutteluun käyttäytymisestään. yhteistä kieltä ei ollut. Tuli hyvä mieli, kun löytyi ymmärrettävä kommunikointimuoto; hymy.

Kannattaisiko hymyillä vähän useammin?
Nauraa, kun joku sotatoimia ehdottaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: