Tag Archives: kanssaeläjät

KOIRASI EI OLE VEGAANI, VEGAANI!

Nyt on koulunkäynti sellaista, mitä toivoin. Saamme luentoja todelliselta asiantuntijalta, ihmiseltä jolla on laaja-alainen koulutus aihepiiristä, hirvittävän laaja, kansainvälinen, käytännönkokemus ja taito tuottaa kaikki tämä tieto meidän saataville. Kysymyksiä saa esittää ja niihin vastataan laveasti ja varmasti. Ei jää hetkenkään epäilystä, etteikö siellä olisi tietopohjaa. Niitäkin opettajia on, jotka vastaavat mutupohjalta – eivätkä välttämättä korjaa, jos tuli mututtua väärin.

Kun on kyse eläimistä, niiden hoitamisesta ja hyvinvoinnista huolehtimisesta, on tiedon syytä olla faktapohjaista. Ei ole helppoa. Esimerkiksi nyt vaikkapa eläinten ruokinta. Oikein kävin tänään ihmettelemään, miten ihmiset saavat ylipäänsä pidettyä elukkansa hengissä. Kuinkakohan moni tavallinen koiran tai muun elukan kanssa tallaava tulee ihan oikeasti perehtyneeksi esimerkiksi lajikohtaiseen ravinnontarpeeseen. Että mitä kaikkea se Puffe tarvitsee. Tarvitsee. Ja mitä se Puffe ei tarvitse. Kuinka moni harkitsee herkut vs. ruoka? Liikunta ja aktivointi. Lepo, valo ja lajinmukaisen käyttäytymistarpeen tyydyttäminen jne. jne. Näitä, muun muassa, käymme läpi tällä hetkellä. Lainsäädäntöä, eläinsuojeluasetuksia. Onhan jokainen eläimenomistaja varmasti lukenut nämä läpi? Tämä kaikki on tärkeää. Eläinten oikeudet ja ihmisen velvollisuudet. Eläin on elävä (nimikin sen sanoo), tunteva olento. Jos se ei esimerkiksi saa oikeanlaista ruokaa, se sairastuu. Huonosti käy emännällekin sipsikaljadieetillä, loppujen lopuksi. Sitä edeltää pitkäkestoinen huonovointisuusjakso. Älä, älä koskaan ruoki eläintä niin kuin itseäsi. Vaikka olet vegaani, koirasi ja kissa eivät. Jos palkitset itsesi paketilla jäätelöä, älä tee niin elukkaasi kosiskellaksesi.

Sitten on ne muut.

Ne muut, jotka eläimiään kaltoin kohtelevat. Vai kohtelevatko? Ennen soittoa hätäkeskukseen, selvitä mitä laki säätää. Selvitä. Keskustele ensin eläimen omistajan kanssa. Irrottaako eläin kenties sittenkin talvikarvaa, eikä ole kapinen? Onko todella ok. että lapinkoira makoilee hangella. Saako hevonen itse päättää ollako kesäsateessa, vaiko mennä sateensuojaan… Selvitä, sitten hälytä – jos tilanne edelleen puuttumista vaatii.

Kaikki tämä on kiehtovaa ja lisääntyvä tieto lisää itsevarmuutta eläintenhoitotyön suhteen.

Eläinten lisääntyvä kaltoinkohtelu lisää tuskaa. Kuulen (ja näen) mitä uskomattomampia tarinoita eläinten kohtelusta – ja perusteista hylätä (tai jopa lopettaa/lopetuttaa) se niin toivottu karvainen (tahi karvaton) perheenjäsen. On vaikea uskoa, miten huolettomasti eläimiä kohdellaan. Esineinä pidetään hengittäviä yksilöitä.

Älä ota eläintä, ellet ole aivan, AIVAN, AIVANAIVAN varma, siis se satavarma, että jaksat, pystyt, viitsit ja osaat huolehtia siitä. Ja huolehtia siitä oikein. Kotilosta on huolehdittava siinä missä hevosestakin. Ei ole itse itsensä hoitavia eläimiä. Ei vankeudessa.

Miten seuraavat tilanteet meni, noin niinku teidän mielestä?

Äiti lupaa lapsilleen kanin. Kani ostetaan ja jo ostotilanteessa sovitaan, että kani voidaan mökkireissun ajaksi tuoda hoitoon. Tulee mökkireissun aika. Kani tuodaan. Viikoksi, sanotaan. Lapset vieressä todistavat tätä. Kania ei koskaan noudeta. Ei koskaan infota, miksi näin kävi. (Tapahtuma ei ole ainoa laatuaan, jos vaikka yhtä perhettä olisi onnettomuus kohdannut.)

Kissa päästetään ulos ”koko kesäksi”. Kissa viettää aikaa naapureiden pihassa. Häiriköikin. Viimein joku toimittaa tuntemattoman kissan kunnan löytöeläinpalveluun. Kissaa hoidetaan, siitä pistetään tiedotteet liikkeelle, jotta rakkaan lemmikkinsä kadottanut henkilö voi sen löytää. Rakkaan lemmikin rakas henkilö tulee linjoja pitkin, rumia sanoja huutaen, löytötalon kiroten, kissansa löytöeläintaloon toimittaneen henkilön manaten – ja ilmoittaen, että vastaisuudessa aikoo ajaa kaikkien vapaana kulkevien kissojen päälle.

Eläintenhoitajaopiskelija ei saavu aamunavettaan, koska ei jaksanut nousta niin aikaisin. Opiskelija on ilmoittanut suuntautuvansa maatalouslomittajan tehtäviin.

Perhe muuttaa. Muutossa on hyvä aina hankkiutua eroon ylimääräisestä tavarasta. Niin kuin koirasta? Koira jätetään vanhan asumuksen pihaan, juoksunaruun. Vailla vettä ja ruokaa.

Juhannuksena juoma maistuu, lämmin eli ei. Joskus juhannus kestää parikin viikkoa. Ja kun menojalka vipattaa, jää kissa, kissat. Ja etteivät koko kämppää sotkisi juhannusviikolla, on fiksua jättää kissat tuulikaappiin. Viikoksi. Eivät varmasti pasko, kunnei niille jätä ruokaa. Eivätkä pissaa, kun ei niille jätä vettä. Varsinkaan sille, joka on viimeisillään tiineenä. Eihän semmoisen rakko mitään piä.

Ja näitä riittää.

Mitä ihmettä tapahtuu, ihmiset?

 

Lue!

 

 

Tagged , , , , ,

SEINISTÄ (ja vähän muureista)

Olen niin herkkä, että ahdistun ihmisten yksioikoisuudesta. Ahdistun siitä että pelotellaan, koska pelkääjiä riittää. En jaksa yrittää käydä “keskustelua” kera ihmisten, jotka “tietävät”. Joiden mielestä olen typerys, koska en pelkää. En jaksa, koska en jaksa jankutusta. Meillä jokaisella on faktamme.

Siirryn siis makuasioihin.

SEINÄT, ah seinät.

Kohta kaksi vuotta seinien kaatelua tässä paikassa. Hyvin vähänhän niitä kaadettavia sitten loppujen lopuksi oli. Siitä harmistuneena tuli rakennettua pihalle lisää (=aita).

Miksi haluan kaataa seinää? Tässä on hassu vinoutuma, jonka joku pääkoppaa(ni) syvällisemmin ymmärtävä voi minulle kertoa. Pidän nimittäin talomme sokkeloisuudesta. Ovia on kolmekymmentä (!), siis vielä näiden poistettujen jälkeen. Jokaisesta tilasta pääsee kahteen muuhun –  juoksemaan ympyrää. Tämä onkin erittäin kätevää katin kanssa kirmaillessa (kissaa tulee leikittää vähintään vartti päivässä – jos elukan saa pidettyä hereillä niin pitkän aikaa). Samaan aikaan haluan yhtä suurta huonetta, ovetonta. Haaveilen kaupunkiasunnosta, vanhasta tehdaskiinteistöstä, jonka yläkerrassa yksi iso tila. Vessa ja suihku plussaa. Keittiön aihio riittää. Siis tuleva ja menevä vesi. Sähköpistoke. Saa olla raakaa ja alkuperäistä. Tila saa mieluusti olla jossakin muualla kuin Suomessa. Ainiin, silloin toivelistaan lisätään kattoterassi. Ihan pieni riittää. Sen kokoinen kuitenkin, että penkki. Ja yrttilaatikko. Nyt alkoi tehdä mieli tupakointihommiin. Koska siellähän sitä on kiva istuskella ja pössytellä, katsella kattojen yli, merenrantaan. Ulapalle. Vuori saa siellä mielellään näkyä. Sumuisella säällä se tietysti katoaa, palatakseen.

Siihen asti, sillä suunnitelmiakin voi olla, jos tässä vaikka selviääkin tästä Isiksen hyökkäyksestä (alkulauseiden faktaa), kaadellaan seinää, tai pystytetään, täällä. Suomen maaseudulla. Kaupungin reunamailla. Minun faktaani.

Myymälä. Ennen.

IMG_4145 IMG_4149 IMG_4142

Talon uusin osa (1962) on myymäläsiipi. Pulpettikattoinen talouskauppa toimi paikallaan kymmenisen vuotta. Kaupan toiminta lakkasi, kun tuli se päivä, että ovesta ei astunut sisään yhtään asiakasta. Näin oli kauppias sanonut, ja näin toimi. Kaupan ovet pantiin säppiin. Tämä lausahdus on kuulema ainoalaatuista kauppiaslegendaa, kertoi Keskolla työskentelevä henkilö. Ei pidetty lopullisia loppuunmyyntejä, joissa tyhjennetään hyllyt ruuveja myöten. Hyvä minulle. Löytöjä on tehty. Ilahtunein olen kuitenkin hyllyistä, jotka kiertävät myymälätilaa. Meidän tullessa taloon, myymälä toimi kylmänä varastotilana. Tilaan oli rakennettu seinä, jolla erotettiin pieni saunakammari, jota lämmitettiin megalomaanisen isolla pönttöuunilla. Tämä myymäläosasto oli yksi merkittävä puoltaja ostopäätökselle. Halusin ison työhuoneen, jossa työt voi jättää pöydälle inspiraatiota odottamaan, jossa on iso ikkuna ja jossa on tarpeeksi hylly/kaappitilaa papereille, kirjoille, käsityö- ja remonttitarvikkeille.

Tilan käyttöönotto aloitettiin asentamalla sinne ilmalämpöpumppu. Vanhat, isot myymälänikkunat saattelevat talvisin sisälle raikasta ilmastoa, joten pumppu auttaa nopeaan lämmönnostoon. Tässä tilassa oli talon toinen kaadettava seinä (aiemmin esitellyn keittiönseinän seuraaja). Sormet syyhysivät jo ensimmäisestä näytöstä lähtien. Silloinkin, kun katselimme aivan muita taloja, tavoitteena löytää vastaava, mutta kaukana muusta asutuksesta. Lottovoitto olisi ollut siinä ratkaiseva tekijä. No, tähän kun vihdoin päädyttiin, pääsi sorkkarauta töihin. Väliseinä oli huolella tehty. Siihen oli asennettu tuplaikkuna ja ovi. Kun se kaunis päivä, ja inspiraatio (piti varmaan tekstiä tuottaa) tuli, sai seinä eristeineen kyytiä.

IMG_7751 IMG_7758

Kun vihdoin näin myymälän päästä päähän, aloin suunnitella muuttoa. Että keittiö nurkkaan ja tähän koko koti. Että lopputalon voisi vuokrata (juuri tällä hetkellä on pakko tipauttaa tähän, että turvapaikanhakijoille). Istuin pitkät tovit ikkunan edessä ja katselin toiseen päähän. Tässä tilassa on hyvä henki. Edelleen. Lattia on vapautettu linoleumista, mutta on maalaamatta. Edelleen. Seinien pintakäsittely on kesken. Edelleen. Tilassa on liikaa tavaraa. Edelleen. Mutta tunnelma on kohdillaan. Joskin koko talo toimii hyvin turvapaikkana.

IMG_7760 IMG_9170

Myymälän sisäänkäynnin puoleinen piha on viehko sammaleinen, katajain ja pihtain ympäröimä hetki.

Sisäpiha ei edelleenkään ole se, mistä tässä sijainnissa riemuitsen. Siispä rakennan sinne aitaa. Tätä kylällä ihmetellään. Että miksi haluan oman pihan olevan katseilta suojassa. Minä taas en käsitä, miksi näin en tekisi. Olen ostanut talon ja pihan. Haluan olla omassa pihassa omassa rauhassa. Omassa pesässä.

Jos joku asia kiinnostaa, niin sopii toki tulla kysymään. Olen toki havainnut, että alueen tapa on olla “kiinnostumatta muiden asioista”, siispä niitä mieluiten vähän vaivihkaa utsitaan. Kylälle on tullut oudokki. Omissa oloissaan viihtyvä suvakki, joka kysyy, kun joku asia kiinnostaa.

Tagged , , , ,

HUONOUS

Paska olo, katsottuani sekä http://areena.yle.fi/tv/1832057 että http://www.imdb.com/title/tt2106476/

Panee miettimään millainen itse olen. Miten katson muita, kuinka ihmistä arvioin. Omatuntoni kolkuttaa, enkä oikein tiedä miksi. Olenko arvottanut jonkun väärin perustein? Varmasti joskus. Onko tuo jäänyt selkäytimeen ja nyt sieltä pintaan nousee?

Vaadinko kenties liikaa ja onko se väärin? Muiltako minä tässä vaadin vai itseltäni?

Joku hiertää. Mikä ja miten sen saa ulos systeemistä?

Tagged , ,