Tag Archives: käytöstavat

SEINISTÄ (ja vähän muureista)

Olen niin herkkä, että ahdistun ihmisten yksioikoisuudesta. Ahdistun siitä että pelotellaan, koska pelkääjiä riittää. En jaksa yrittää käydä “keskustelua” kera ihmisten, jotka “tietävät”. Joiden mielestä olen typerys, koska en pelkää. En jaksa, koska en jaksa jankutusta. Meillä jokaisella on faktamme.

Siirryn siis makuasioihin.

SEINÄT, ah seinät.

Kohta kaksi vuotta seinien kaatelua tässä paikassa. Hyvin vähänhän niitä kaadettavia sitten loppujen lopuksi oli. Siitä harmistuneena tuli rakennettua pihalle lisää (=aita).

Miksi haluan kaataa seinää? Tässä on hassu vinoutuma, jonka joku pääkoppaa(ni) syvällisemmin ymmärtävä voi minulle kertoa. Pidän nimittäin talomme sokkeloisuudesta. Ovia on kolmekymmentä (!), siis vielä näiden poistettujen jälkeen. Jokaisesta tilasta pääsee kahteen muuhun –  juoksemaan ympyrää. Tämä onkin erittäin kätevää katin kanssa kirmaillessa (kissaa tulee leikittää vähintään vartti päivässä – jos elukan saa pidettyä hereillä niin pitkän aikaa). Samaan aikaan haluan yhtä suurta huonetta, ovetonta. Haaveilen kaupunkiasunnosta, vanhasta tehdaskiinteistöstä, jonka yläkerrassa yksi iso tila. Vessa ja suihku plussaa. Keittiön aihio riittää. Siis tuleva ja menevä vesi. Sähköpistoke. Saa olla raakaa ja alkuperäistä. Tila saa mieluusti olla jossakin muualla kuin Suomessa. Ainiin, silloin toivelistaan lisätään kattoterassi. Ihan pieni riittää. Sen kokoinen kuitenkin, että penkki. Ja yrttilaatikko. Nyt alkoi tehdä mieli tupakointihommiin. Koska siellähän sitä on kiva istuskella ja pössytellä, katsella kattojen yli, merenrantaan. Ulapalle. Vuori saa siellä mielellään näkyä. Sumuisella säällä se tietysti katoaa, palatakseen.

Siihen asti, sillä suunnitelmiakin voi olla, jos tässä vaikka selviääkin tästä Isiksen hyökkäyksestä (alkulauseiden faktaa), kaadellaan seinää, tai pystytetään, täällä. Suomen maaseudulla. Kaupungin reunamailla. Minun faktaani.

Myymälä. Ennen.

IMG_4145 IMG_4149 IMG_4142

Talon uusin osa (1962) on myymäläsiipi. Pulpettikattoinen talouskauppa toimi paikallaan kymmenisen vuotta. Kaupan toiminta lakkasi, kun tuli se päivä, että ovesta ei astunut sisään yhtään asiakasta. Näin oli kauppias sanonut, ja näin toimi. Kaupan ovet pantiin säppiin. Tämä lausahdus on kuulema ainoalaatuista kauppiaslegendaa, kertoi Keskolla työskentelevä henkilö. Ei pidetty lopullisia loppuunmyyntejä, joissa tyhjennetään hyllyt ruuveja myöten. Hyvä minulle. Löytöjä on tehty. Ilahtunein olen kuitenkin hyllyistä, jotka kiertävät myymälätilaa. Meidän tullessa taloon, myymälä toimi kylmänä varastotilana. Tilaan oli rakennettu seinä, jolla erotettiin pieni saunakammari, jota lämmitettiin megalomaanisen isolla pönttöuunilla. Tämä myymäläosasto oli yksi merkittävä puoltaja ostopäätökselle. Halusin ison työhuoneen, jossa työt voi jättää pöydälle inspiraatiota odottamaan, jossa on iso ikkuna ja jossa on tarpeeksi hylly/kaappitilaa papereille, kirjoille, käsityö- ja remonttitarvikkeille.

Tilan käyttöönotto aloitettiin asentamalla sinne ilmalämpöpumppu. Vanhat, isot myymälänikkunat saattelevat talvisin sisälle raikasta ilmastoa, joten pumppu auttaa nopeaan lämmönnostoon. Tässä tilassa oli talon toinen kaadettava seinä (aiemmin esitellyn keittiönseinän seuraaja). Sormet syyhysivät jo ensimmäisestä näytöstä lähtien. Silloinkin, kun katselimme aivan muita taloja, tavoitteena löytää vastaava, mutta kaukana muusta asutuksesta. Lottovoitto olisi ollut siinä ratkaiseva tekijä. No, tähän kun vihdoin päädyttiin, pääsi sorkkarauta töihin. Väliseinä oli huolella tehty. Siihen oli asennettu tuplaikkuna ja ovi. Kun se kaunis päivä, ja inspiraatio (piti varmaan tekstiä tuottaa) tuli, sai seinä eristeineen kyytiä.

IMG_7751 IMG_7758

Kun vihdoin näin myymälän päästä päähän, aloin suunnitella muuttoa. Että keittiö nurkkaan ja tähän koko koti. Että lopputalon voisi vuokrata (juuri tällä hetkellä on pakko tipauttaa tähän, että turvapaikanhakijoille). Istuin pitkät tovit ikkunan edessä ja katselin toiseen päähän. Tässä tilassa on hyvä henki. Edelleen. Lattia on vapautettu linoleumista, mutta on maalaamatta. Edelleen. Seinien pintakäsittely on kesken. Edelleen. Tilassa on liikaa tavaraa. Edelleen. Mutta tunnelma on kohdillaan. Joskin koko talo toimii hyvin turvapaikkana.

IMG_7760 IMG_9170

Myymälän sisäänkäynnin puoleinen piha on viehko sammaleinen, katajain ja pihtain ympäröimä hetki.

Sisäpiha ei edelleenkään ole se, mistä tässä sijainnissa riemuitsen. Siispä rakennan sinne aitaa. Tätä kylällä ihmetellään. Että miksi haluan oman pihan olevan katseilta suojassa. Minä taas en käsitä, miksi näin en tekisi. Olen ostanut talon ja pihan. Haluan olla omassa pihassa omassa rauhassa. Omassa pesässä.

Jos joku asia kiinnostaa, niin sopii toki tulla kysymään. Olen toki havainnut, että alueen tapa on olla “kiinnostumatta muiden asioista”, siispä niitä mieluiten vähän vaivihkaa utsitaan. Kylälle on tullut oudokki. Omissa oloissaan viihtyvä suvakki, joka kysyy, kun joku asia kiinnostaa.

Tagged , , , ,

ÄÄNESTYS

Äänestän yleensä jaloillani. Miksi en ilmaise mielipidettäni ääneen? Tuohdun itsekseni ja kiehnään pettymystäni / raivoani itsekseni – ja pitkään. Siitä saa luultavasti myös kärsiä korvaansa lainaava kaveri tai pari. Ja pahimmillaan joku vielä vuodenkin päästä. On tuntematon mies, joka puhui minulle ikävästi ravintolan hissin edessä. Siitä on jo vuosia, mutta silti vaan tupsahtaa äijä mieleen. Tai kahvilan rouva, joka suuttui kun huomautin että sain väärän tuotteen. Mieleen tulee täti, tämän tästä. Ja tuote. Ja se, että kiehahdin kun asiakaspalvelija suuttui palautteesta. Kiehahdin niin että sanoin aivan sama, hörpin väärän tuotteen ja marssin kahvilasta ulos. Edelleen jurppii. Pieniä juttuja, mutta minä odotan kanssaeläjiltä sivistynyttä käytöstä ja maksettujen palvelujen tarjoajalta rahalleni vastinetta. Asia on tärkeä, semminkin kun kohteena on tällainen jurpo, jonka mieltä naarmutetaan niin että jälki jää. Ei nimittäin vaivaa yhtään niin paljon ne kerrat, jolloin olen antanut palautteen samantien. Näistä kerroista tietysti sitten esimerkkinä mieleen nousee tapaus, jossa otin erään Joensuulaisen ravintolan omistajaan yhteyttä, antaakseni palautetta ravintolapäällikön todella huonosta ja jopa uhkaavasta käytöksestä. Palautteen annoin varsin asiallisesti, mutta vastaanotto oli varsin nihkeää. Ja niitä kertoja riittää, kun ravintolassa on huomauttanut ruoka-annoksesta. YKSI ravintola on vastannut palautteeseen alentamalla laskun loppusummaa. Onpa siellä tullut kokki pöydän ääreen esittämään pahoittelunsa.

Viime viikolla olimme ystäväni kanssa menossa syömään maineikkaaseen ravintolaan. Ravintolan henkilökunnan käytös oli epäkohteliasta, joten käännyimme tiskiltä ja valitsimme toisin. Siinä sitä sitten äänestäessämme oikein ääneen toitotimme, että pitäisi asiasta mainita. Kysyä miksi käyttäydyt noin töykeästi mahdollista maksavaa asiakasta kohtaan. Mutta ei, kipakoin askelin, tuhisten, etsimme paikan, jossa ei nyt ainakaan tiuskittu meitä ulos (noh, henkilökunta, 1 hlö, varmaankin facebookissa tai twitterissä kännykällään), vaan tilaus otettiin hymyillen vastaan.

Perävalot nähnyt (vaan liekö edes huomioinut) ravintola menettää kohdallani tietysti jokusen kympin, mutta olisiko suoralla palautteella kuitenkin positiivinen loppuvaikutus?

Onko tämä nyt kotona, koulussa vai suomalaisuudessa opittua? Hämäläisten vaikutusalueella olen kuitenkin asunut liian vähän aikaa, ajatellakseni että ei tehrä tästä ny numeroo. Mielestäni suomalaiset eivät osaa antaa eivätkä vastaanottaa palautetta. Yleistän, sillä se on hyvin yleistä.

Lupaan, että tästedes astelen eurooppalaistuneen tuttavani jäljissä pystyssäpäin, palautteen suoraan annettuani.

Tagged , ,